Suomen kylmä talvi häätää valtaosan Pohjolassa pesivistä lajeista lämpimämpiin maihin. Vain 70 lintulajia, vajaa kolmannes pesivistä lajeista, uhmaa talvemme pakkasia. Näiden lajien yksilöistä valtaosa on ympäri vuoden Suomessa. Lisäksi noin 40 lintulajin yksilöitä jää talvehtimaan leutojen säiden salliessa. Linnusto köyhtyy dramaattisesti jo paljon ennen joulua, marraskuun loppuun mennessä.
Vaikka talvehtimaan jäävät linnut kestävät erittäin hyvin kylmää, talvi vaatii raskaan veron. Talvilaskentojen perusteella parhaiten kylmää kestävät talvehtivista linnuistamme viherpeippo, palokärki, harakka, korppi, närhi, käpylintu, sinitiainen, hömötiainen ja talitiainen. Näiden kanta joululaskennasta helmi-maaliskuun laskentaan pienenee vähemmän kuin 10 %. Heikoimmin kylmää kestää meillä talvehtivista lajeista hippiäinen, Euroopan pienin lintu. Sen kannasta kuolee keskimäärin kaksi kolmannesta ja enimmillään yli 90 % talvikuukausien aikana.
Linnut etsivät joulunajan pakkasissa lämpöä ulkoisista lähteistä. Esimerkiksi riekko, teeri, punatulkku, urpiainen ja keltasirkku etsivät suojaa hangen alta lumikuopista, kiepeistä. Tikat, tiaiset ja pöllöt hakeutuvat puiden koloihin ja pönttöihin, ja monet linnut, kuten varpunen, punatulkku, tiaiset ja varislinnut, siirtyvät ihmisen luomien lämmönlähteiden lähelle. Linnut ovat enemmän huolissaan lajinsa yhteisestä hyvästä kuin ihminen. Kylmät säät panevat useat lintulajit painautumaan kylki kylkeä vasten oksille. Tiaisia voi tavata oksalla nukkumassa pitkänä rivinä kylki kyljessä. Aika ajoin jonon laitimmaiset havahtuvat paleluun. Ne siirtyvät keskimmäisten selkään ja uppoavat pian sopuisasti riviin. Kierto jatkuu.
Arktisissa oloissa kuten Suomen talvessa viihtyvillä linnuilla on erityisen tuuhea höyhenpeite, jonka määrää esimerkiksi tiaiset voivat lisätä talven tullen jopa kaksinkertaiseksi. Etenkin untuvat lisääntyvät. Linnun höyhenpuku voi painaa kaksi kertaa sen luurangon painon verran. Kylmimpinä aikoina pikkulintujen näkee oksalla istuessa pörhistävän höyheniään, jolloin lämmöneristys tehostuu. Joskus niiden näkee värisevän ja tuottavan näin lihastyöllä lisää lämpöä.
Kaikki linnut, jotka viettävät joulun kylmässä Pohjolassa, ansaitsisivat nimityksen joulun linnuksi. Kansantaiteilijat tarjoavat eniten joulun linnuksi kolmea lintua: talitiaista, punatulkkua ja varpusta.
Kaikki kolme ehdokasta ovat Suomessa yleisiä. Talitiaisia on yli miljoona paria ja punatulkkuja ja varpusia satojatuhansia. Kaikki viettävät joulua koko maassa, vaikka niiden kanta onkin vähäinen aivan pohjoisessa. Kaikki kolme hakevat kylmällä suojaa ihmisten läheisyydestä. Talitiaiset ovat talvisin ja varpuset ympäri vuoden ravinnon ja yöpymispaikkojen suhteen riippuvaisia ihmisasumuksista.
Talitiainen on kuvataiteilijan lemmikki. Sen väritys on kauniin keltamusta, vähän sinertäväkin. Talitiainen on rakas lapsi, sillä kansa on antanut sille enemmän nimiä kuin millekään muulle linnulle: kuudenkymmenen nimen joukosta mainittakoon esimerkkeinä pakkastiainen ja talipukki. Punatulkun puku on juhlava ja jouluinen. Sillä on saketti, jossa punaiset liivit. Ehkä se on suomalaiseen makuun asultaan ja käytökseltään vähän pöyhkeä. Punatulkut ilahduttavat kaupunkiasujaa vain talven pakkasilla. Kesäisin ne viettävät hiljaista ja vaatimatonta elämää kuusimetsän kätköissä.Varpusen luonteenpiirteistä köyhyys, avuliaisuus ja nöyryys toistuvat suomalaisissa tarinoissa. Kalevalassa todetaan: ”Tiainen on pieni lintu, varpunen vähävarainen”. Suomalaiset ovat antaneet varpuselle neljäkymmentä eri nimeä. Ne kuvaavat varpusta pitämistä reppanana (rottinen, möttiäinen, paskahottinen, savuryyppönen, rölli, nurkkalintu).
Lähde: Jukka Lumio, Duodecim-lehti 1994.